Aurinko paistoi kirkkaasti pilvettömällä taivaalla ja nuori tyttö nimeltä Sara ratsasti niityllä eikä vaaroista ollut merkkiäkään. Hetken päästä hän kuuli avun huutoa. Sara ratsasti rivakkaa vauhtia ääntä kohti ja asetti nuolensa jäänteelle. Hän ampui suoraan vihollisia päin. Sara juoksi haltian luo ja kumartui hänen ylleen. "Hän on elossa." Sara sanoi itsekseen. Haltia vuosi niin paljon verta että saran oli pakko viedä hänet leiriin. Päivä oli jo pitkällä ja Sara vei haltian lepäämään ja lähti hakemaan rohtoja. 

Pari päivää oli kulunut ja Haltia katseli ympärilleen. "Missä olen?" Haltia kysyi huolimattomana. "Olet minun kotonani." Sara sanoi ja lähti haukkaamaan raitista ilmaa. Kun Ilta alkoi hämärtyä Haltia tuli saran luokse ja hymyili. "Olen henkeni velkaa." "Olen Legolas. Synkmetsästä." Legolas sanoi ja kiitti henkensä pelastamisesta. "Olen sara. Asun täällä." Sara sanoi innokkaasti. "Missä vanhempasi ovat?" Legolas kysyi rauhallisena. "Isäni kuoli kaksi viikkoa sitten ja äitini katosi kaksi päivää sitten. Olen ihan yksin." Sara sanoi huolestunena. "Nyt et ole yksin." Legolas sanoi ja kaappasi Saran syliinsä.